Torstai on epätoivoa täynnä.

27.5.11  Torstai ilta



Straton otelauta siis tuli liimattua viimeksi ja kerkesin sen jo tuossa trimmaamaan kaulan muodolle. Oli aika iso tuo ura, jonka olis tehny kaularaudalle ja pitihän siihen jotain keksiä täytteeksi. Tein wengestä pyöreän tapin ja liimasin sen tuohon koloon.



 Wengetappi liimattu. Ku liima kuivuu, voi trimmata kaulan muotoon ja pitäis jäädä siisti yksityiskohta.

 Oli aika ruveta jatkamaan toista Les Paulia. Tästä piti ekaksi tulla Studiomalli vaan eipä tuuppaan ku tulee black beaty. Tasotin hyvän pinnan koivukannelle. Jyrsin uran mikkikololta valitsinkoloon johdoille. Tässä on poikkeuksellisesti kaulamortisen ura jos tässä vaihees tehtynä. Pitää kanteen sit kopioida uran muoto.

 Tässä on kikka numero 7.  Kannattaa jättää kantta vasten joku milli puuta elektroniikkaboxiin. Kantta liimatessa ei tuu kaikki liimat sitte koloon.

 Jo aiemmin olin liimannu loimuttoman kansi-aihion. Muotoilin sen vannesahalla suurpiirteiseen muotoon.

 Kannen tasotus ennen liiimausta.

 Kikka numero 45. Kannattaa laittaa teipppiä sivuille niin ei tarvi sitte tuskailla valuneen liiman kanssa.

 Katkaistun naulan kikkaa kannen paikallaan pysymiseksi puristuksessa.

 Vielä yksi kikka ennen liimausta. Teippiä johtouran päälle ettei se mene tukkoon liimasta.



 Tämän verran laitoin Titebondia.

 Tasan kymmenen puristinta ja sapluuna jakamassa voimaa.

 Välillä tekee mieli tehdä jotain kivaa pikku näpräystä niin päätinpä laittaa helmiäisdotsit straton otelautaan. Nämä sitte hiotaan samalle tasolle otelaudan kanssa.

 Joo.. Sitte exploreriin. Rupesin tekemään kaulaa. Otin vähä wengeä esille. Aika hyvin tuo sahaus-suunta sattu olemaan kaula-aihioksi. Teen niin sanotun scarf joint liitoksen lapakulmalle.

 Puut on noin 14 asteen kulmassa valmiina jyrsittäväksi.

 Päätin olla luova ja valitsin lavan materiaaliksi afrikan mahonkia. Vähä huonosti tästä erottaa mutta kuiteski jotenki. Tuo vanha iso engelsmanni ruuvipenkki toimii kans ihan hyvänä puristimena.

 Alkasin miettimään että mitäs sitä vielä liimais niin nuo ensimmäisen lespaulin lavan siivet vielä pitäs liimata.

 Tästä on sitte hyvä lähtee jyrsimään lavalle muotoa.

 Vähä rupesin jo trimmaamaan tuota wenge yksityiskohtaa staton kaulas.



Vähä sovittelua. Tuo rungon väri valehtelee tässä kuvassa.

Keskiviikko 25.5.11

Hieman vastoinkäymisiä tuon babyblue straton kaulan teon kanssa....

 Tässä vaiheessa on kaikki vielä hyvin. Kaulaan on liimattu lapasiivet ja otelauta.

 Pääsin sahaamaan nauhauria uudella stewmacin amerikanjapaninsahalla

 Sitte alkoi se tuhoamistyö. Jyrsin siis kaulan liian kapeeksi satulalta. Turha sitä on tehdä loppuun kun siitä ei mieluista enään voi tulla. Pitäis vissiin tehdä kaulallekki sapluuna niinku kaikki muutkin mutta kun aina ottaa vaan jonku suoran reunan ja vetää sillä :/ Eipä muuten jääny tarpeeksi puuta myöskään satulan ja lavan nousukohtaan. Eli siis otelauta on liian edessä.



Nojooooo...  Siinä sitten rupesin miettimään vaihtoehtoja: lisätä hieman vaahteraa satulan kohtaan suteen menneeseen... ehkä menee vähä säätämiseksi, sitten vois käyttää yhtä loimuvaahterakaulaa jossa on loimukoivuotelauta wengebindingillä... näyttäs ehkä vähä pöljältä, sit kekkasin ton mallikaulan. Se tosiaan muuten hyvä, paitsi siinä on otelauta katkastu liian takaa ja kaularaudan ura on liian pitkällä näkyvillä lavassa, mutta tästä ehkä vois tehdä ihan hyvän, onhan puu amerikkalaista loimuvaahteraa..

 Aluksi piti jyrsiä vanha otelauta pois ja samalla ebeni aihioon tasaset pinnat.

 Otelauta poistettu ja kaularaudan ura päästä pyöristetty, tähän sitten tulee jotain esteettistä... katotaan sitte

 Otelauta kakspuolisella teipillä kiinni ja siihen viereen tarkka teräsviivain myös teipillä, suorakulman avulla merkkaamaan veitsellä urien paikkoja...

 Urat sahattuna.

 Vieläpä dotsien reiät porattuna

 Tämä on hyvä kikka. Kun liimaa otelautaa valmiiseen kaulaan, kannattaa kaulaan lyödä pari pientä naulaa ja katkasta ne sitten juuresta. Tämä pitää otelaudan paikoillaan ekä se lähde puristuksessa liusumaan.

 Toinen tärkeä pikkuseikka. Kaularauta kannattaa peittää teipillä, jotta sen toiminta ei häiriinny.

Otelauta kaulaan kiinni ja puristuksiin.'

Katotaan sit huomenna miten suoraan sain sen liimattua.

Torstain terävimmät

Torstai iltasin Radio Rockilta Klaus Flamingin Torstain terävimmät, elikkä siis kasista kymppiin pelkkää black metallia. Tykkään rakennella kitaroita ja kuunnella tuota tykitystä.

Eileen näin siis tein ja sain jopa jotain tehtyä.

Siinä on Baby blue straton kaula-aihio. Amerikkalainen vuorivaahtera hienolla loimulla. Olen jyrsinyt lankun suoraksi joka sivulta ja keskelle oon jyrsiny 6mm uran. Upotin uraan 2 toimisen kaularaudan ja merkkailin lankkuun, missä rauta alkaa/loppuu. Merkkasin myös muistiin päätysärmille raudan sijainnin puussa.

Kuva ei ole selkein mahdollinen, mutta siinä on kaula-aihion päälle liimattu ruusupuu otelauta-aihio (intialainen). wenge lankku on jakamassa puristusvoimaa tasasesti. Haluan tehdä 70 luvun isolapasen kaulan, joten lisäsin vähä koivua lapakohdassa sivuille, aika niukka oli leveydeltään tuo aihio. Saapa nähdä miltä se näyttää ku on koivu ja vuorivaahtera vierekkäin, mutta samapa tuo, itelle tämä tulee...


Sitte toisen skitan kimppuun

On ollut pitkänä (liian pitkänä) projektina tämä kaverin Epiphone. Kaula oli kiero ku propelli. Otin vanhan otelaudan pois ja hioin suoraksi kaulan. Päälle eeben otelauta. Olen laittanut helmiäismerkit  kaulaan epoksilla, jossa on väriaineena eebenin hiomapölyä.

 Pikkuhiljaa alkaa dotsin paljastua epoksin alta.

 Kaulaa tuodaan siis hiukka eteenpäin ja otelautaa saadan pikkusen taakseppäin, jos tahtoo lukkosatulan asentaa joskus. Lisäsin hieman puuta tonne kaulan takaosaan. Koivupalikkaan on jyrsitty kaareva muoto kosketuspintaa varten. Liimauksen jälkeen sitte voi siistiä tuon kaulan perän ja suunnitella uudet reijät pulteille.



Ja taas seuraavaan projektiin

 Tämä on tämmönen kantapään kautta oppii projekti. Neckthru rakenne yhdistettynä semihollow rakenteeseen :) kaulapuu siis menee koko rungon läpi ja runko on puoliksi ontto. kaula on tehty neljästä koivupalasta ja runko lepästä. Päällä on koivukansi wenge raidoilla. Otelaudaksi tulee eeben.

 F-aukkojen reunoille tulee helmiäisen näköistä selluloidilistaa. Piti vähä kuumennella, jotta saa taitettua tuota materiaalia. On niin haurasta.

 Tapaan uittaa listaa acetonissa ja sit vaan lätkästä kiinni. Pytyy kai... kannesta otan vielä millin pois jyrsien nii pääsee helmiäinen oikeuksiinsa.

 Tässä on saman kitaran lapa, jossa eebeniä. Koriste oikeaa helmiäistä/abalonea.


Illan lopuksi päätin vetää ensimmäisen kirkkaan nitroselluloosalakan babyblue stratoon.

 Haitekki maalaushuone :)

 Käytän Tikkurilan Diccoa

 Poisto olis ihan hyvä juttu tuonne maalaamoon.



Nämä ei ole eileen tehtyjä mutta näytänpä silti

 Les Paulin lapakulma liimattuna. "scarf joint" rakenne on hyvin liimattuna kestävämpi kuin perinteinen yhdestä puusta leikattu. Syyt kulkevat suoraan myös lavassa.

 Tältä straton kaula näyttää juuri ennen muoton leikkaamista, nauhaurat sahattuna ja dotsien reijät porattuna

Tähän loppuun vielä tämmönen löytö.



Baby Blue Strato

Halusin tehdä vaaleensinisen straton... ihan vaan siks ku semmonen olis aika raikas. Tästä tulee siis mulle perus soitonharjottelukeppi.

Näytän nyt ihan seikkaperäsesti kohta kohdalta oman tapani tehdä stratocasteri.

 Lähen liikkeelle tästä. Liimasin höylätystä leppälankusta kahden palan aihion. En omista tasohöylää, joten suttasin koko alueen grafiitti kynällä ja hioin tasaseks blokilla.

 Tässä näkyy idea: näen jos joku kohta jää epätasaseks. Kova homma tiedän. Oon jo kehittäny paremman tekniikan.

 Aihio hiottuna 60 paperilla. Oksia on jonkun verran, mutta runko maalatan.

 Piirrän sapluunalla ääriviivat.

 Tällä jo hajonneella boschilla leikkaat rungon muodot suurpiirteisesti.

 Jätän pari milliä jyrsintävaraa.

 Leikattu karkeeseen muotoon.

 Tässä on tämä jyrsinnän periaate. jyrsittävää jää vaan vähän, koska ylimääräset on leikattu pois. Otan pari milliä kerrallaan syvyyttä. Seurailen sapluunaa ohjainlaakerijyrsimellä.

 Se mihin jyrsin ei ulottunu, poistetaan kopiojyrsimellä.

 Just vähä yli 45mm. Jäi pikkusen hiomavaraaki

 Muotojen pyöristys hiomaklossilla.

 Kun muodot on jouhevat, voi reunat pyöristää säteisjyrsinterällä.

 Tämä kohta pitää jättää pyöristämättä, jotta kaulataskulle olisi tilaa.

 Tarkka keskiviivan määritys

 Piirrän sapluunalla ääriviivat jyrsittäville koloille

 Poraan ylimääräiset pois oksaporalla

 2 puolinen teippi on ehkä mailman paras keksintö

 Ku ylimääräset on poistettu poraamalla, mikkikolojen jyrsintä sapluunalla on lasten leikkiä

 Tämä ohjainlaakeri kannattaa sillon tällön kiristää, ettei tuu sutta. kokemusta on

 Teen kauataskun kolmannella sapluunalla. Oon muuten tukenu tuon vasemman puolen rungon paksusella kalikalla, jotta taskun pohja olis suora.

 Pikkuhiljaa siitä rupee stratocasterin erottamaan.

 Vielä vibran kolon jyrsintä

 Jyrsin takapuolelle syvennykset vibran jousille.

 Pitäs tohon sopia

 Vähä mälläilyä vibran kans

 Käytän mitoitukseen Gotohin vibraa, vaikkakin tähän luultavasti tulee fender tai wilkinson

 Pientä hienosäätöö että vibra pääsee liikkumaan

 Nyt keulii!!!!!!!!!!!

Tämmönen pleksi tähän muuten tulee. Enpä oo ennen maksanu pienestä muovinpalasta viittäkymppiä.

 Stratocasterissahan on plektrakättä varten rungossa viiste. Mallailin viisteen ääriviivat suurpiirteisesti piirustuksesta (tää mitään raketti tiedettä kuiteskaan ole...heh.. )

 Tässäpä tämä viisteen tekemisen työkalu

 Käsivaralla ja suora tuli.

 Tämä puukalikka on ehkä verstaan monikäyttösin "työkalu"

 Tämä saa kelvata

 Liekö Leo Fender halunnu tuon rungon takapuolelle tulevan viisteen kaljamahaa varten. Mutta vähä samalla periaatteella sen tein.

 kavahöylä... tarkemmin kunz, eli stanley kopio

 raspilla sit hienosäätöä

 ja monitoimipuupalalla sileäksi

 Pikkuhiljaa rupee olemaan muodot kohdillaan

 Teen kaulataskun tahallaan hieman liian pieneksi. Säädän sen taltalla varovasti niin että sen kaulan saa siihen just ja just mahtumaan. Tässä on hyvät mahdollisuudet tehdä sutta.

 Vähä pyöristyksien hienosäätöä

 Susikaulalla on hyvä testailla kaulataskun suoruutta. Ihan hyvältä näyttää

 Ihan kitaralta se yrittää näyttää jo

 Tarkistan ylimmän ja alimman kielen linjan pitkällä viivaimella. Katastrofihan se olis jos kieli kulkis kaulan vierestä :)

 kaulan tukilaatan reikien paikoiotus

 Täytyy ensiksi selvittää, notta minkälainen reikä tehdään

 Kiinan ihme poraamassa kaulan kiinnitysreikiä

 Vielä pikainen skaalan pituuden varmistus. Jos talla on liian lähellä satulaa, ei intonaatiota saa koskaan säädettyä kohdalleen.

 Mer

 Kaulaa ei siis ole pultallu kiinni, se vaan istuu niin hyvin ettei tipu. Viereisestä kitarasta joskus vähä enemmän

 Nyt alkaa hiomaurakka. Tein erikseen hiomakappaleet noita pyöristyksiä varten. Ei lähde muodot käsistä.

 Kastelen joitakin kertoja rungon vedellä ja hiona aina kastelun jälkeen. Näin kaikki "karvat" nousee puusta ja ne saa hiottua pois ennen lakkausta

 Pintakäsittely alkaa. Käytän perinteistä diccolakkaa (nitroselluloosa) sekoitan tinneriin noin 50/50 suhteella. Vetelen reiluja kerroksia ja hion aina välissä. Kun tämän tekee riittävän monta kertaa, saa pinnasta erittäin tasaisen varsinaista maalia varten.

 Koska halusin käsitellä kitaran perinteisillä lakoilla, sai myös maalia hakea kissojen ja mäyrien kanssa. Löyty viimein nitroselluloosa sidosaine ja kuorma-auton hyttiväri- pastaa. Stroren väristä Vaasasta sain myös tinneriä kyseiselle maalille. Kiitos vaan Storen Värille.

 Tässä on mun maalaus taktiikka: Tosi monta kerrosta ja tosi ohkasia kerroksia. Maalin ja tinnerin suhde on 20/80

Tässä maalaus siis vielä kesken. Aika lähelle muutes paneelin väriä tuli.