Baby Blue Strato

Halusin tehdä vaaleensinisen straton... ihan vaan siks ku semmonen olis aika raikas. Tästä tulee siis mulle perus soitonharjottelukeppi.

Näytän nyt ihan seikkaperäsesti kohta kohdalta oman tapani tehdä stratocasteri.

 Lähen liikkeelle tästä. Liimasin höylätystä leppälankusta kahden palan aihion. En omista tasohöylää, joten suttasin koko alueen grafiitti kynällä ja hioin tasaseks blokilla.

 Tässä näkyy idea: näen jos joku kohta jää epätasaseks. Kova homma tiedän. Oon jo kehittäny paremman tekniikan.

 Aihio hiottuna 60 paperilla. Oksia on jonkun verran, mutta runko maalatan.

 Piirrän sapluunalla ääriviivat.

 Tällä jo hajonneella boschilla leikkaat rungon muodot suurpiirteisesti.

 Jätän pari milliä jyrsintävaraa.

 Leikattu karkeeseen muotoon.

 Tässä on tämä jyrsinnän periaate. jyrsittävää jää vaan vähän, koska ylimääräset on leikattu pois. Otan pari milliä kerrallaan syvyyttä. Seurailen sapluunaa ohjainlaakerijyrsimellä.

 Se mihin jyrsin ei ulottunu, poistetaan kopiojyrsimellä.

 Just vähä yli 45mm. Jäi pikkusen hiomavaraaki

 Muotojen pyöristys hiomaklossilla.

 Kun muodot on jouhevat, voi reunat pyöristää säteisjyrsinterällä.

 Tämä kohta pitää jättää pyöristämättä, jotta kaulataskulle olisi tilaa.

 Tarkka keskiviivan määritys

 Piirrän sapluunalla ääriviivat jyrsittäville koloille

 Poraan ylimääräiset pois oksaporalla

 2 puolinen teippi on ehkä mailman paras keksintö

 Ku ylimääräset on poistettu poraamalla, mikkikolojen jyrsintä sapluunalla on lasten leikkiä

 Tämä ohjainlaakeri kannattaa sillon tällön kiristää, ettei tuu sutta. kokemusta on

 Teen kauataskun kolmannella sapluunalla. Oon muuten tukenu tuon vasemman puolen rungon paksusella kalikalla, jotta taskun pohja olis suora.

 Pikkuhiljaa siitä rupee stratocasterin erottamaan.

 Vielä vibran kolon jyrsintä

 Jyrsin takapuolelle syvennykset vibran jousille.

 Pitäs tohon sopia

 Vähä mälläilyä vibran kans

 Käytän mitoitukseen Gotohin vibraa, vaikkakin tähän luultavasti tulee fender tai wilkinson

 Pientä hienosäätöö että vibra pääsee liikkumaan

 Nyt keulii!!!!!!!!!!!

Tämmönen pleksi tähän muuten tulee. Enpä oo ennen maksanu pienestä muovinpalasta viittäkymppiä.

 Stratocasterissahan on plektrakättä varten rungossa viiste. Mallailin viisteen ääriviivat suurpiirteisesti piirustuksesta (tää mitään raketti tiedettä kuiteskaan ole...heh.. )

 Tässäpä tämä viisteen tekemisen työkalu

 Käsivaralla ja suora tuli.

 Tämä puukalikka on ehkä verstaan monikäyttösin "työkalu"

 Tämä saa kelvata

 Liekö Leo Fender halunnu tuon rungon takapuolelle tulevan viisteen kaljamahaa varten. Mutta vähä samalla periaatteella sen tein.

 kavahöylä... tarkemmin kunz, eli stanley kopio

 raspilla sit hienosäätöä

 ja monitoimipuupalalla sileäksi

 Pikkuhiljaa rupee olemaan muodot kohdillaan

 Teen kaulataskun tahallaan hieman liian pieneksi. Säädän sen taltalla varovasti niin että sen kaulan saa siihen just ja just mahtumaan. Tässä on hyvät mahdollisuudet tehdä sutta.

 Vähä pyöristyksien hienosäätöä

 Susikaulalla on hyvä testailla kaulataskun suoruutta. Ihan hyvältä näyttää

 Ihan kitaralta se yrittää näyttää jo

 Tarkistan ylimmän ja alimman kielen linjan pitkällä viivaimella. Katastrofihan se olis jos kieli kulkis kaulan vierestä :)

 kaulan tukilaatan reikien paikoiotus

 Täytyy ensiksi selvittää, notta minkälainen reikä tehdään

 Kiinan ihme poraamassa kaulan kiinnitysreikiä

 Vielä pikainen skaalan pituuden varmistus. Jos talla on liian lähellä satulaa, ei intonaatiota saa koskaan säädettyä kohdalleen.

 Mer

 Kaulaa ei siis ole pultallu kiinni, se vaan istuu niin hyvin ettei tipu. Viereisestä kitarasta joskus vähä enemmän

 Nyt alkaa hiomaurakka. Tein erikseen hiomakappaleet noita pyöristyksiä varten. Ei lähde muodot käsistä.

 Kastelen joitakin kertoja rungon vedellä ja hiona aina kastelun jälkeen. Näin kaikki "karvat" nousee puusta ja ne saa hiottua pois ennen lakkausta

 Pintakäsittely alkaa. Käytän perinteistä diccolakkaa (nitroselluloosa) sekoitan tinneriin noin 50/50 suhteella. Vetelen reiluja kerroksia ja hion aina välissä. Kun tämän tekee riittävän monta kertaa, saa pinnasta erittäin tasaisen varsinaista maalia varten.

 Koska halusin käsitellä kitaran perinteisillä lakoilla, sai myös maalia hakea kissojen ja mäyrien kanssa. Löyty viimein nitroselluloosa sidosaine ja kuorma-auton hyttiväri- pastaa. Stroren väristä Vaasasta sain myös tinneriä kyseiselle maalille. Kiitos vaan Storen Värille.

 Tässä on mun maalaus taktiikka: Tosi monta kerrosta ja tosi ohkasia kerroksia. Maalin ja tinnerin suhde on 20/80

Tässä maalaus siis vielä kesken. Aika lähelle muutes paneelin väriä tuli.