28.9.2011 Sutta ja suxeeta

Ainaski viikko vierähtäny ja pikkusen kuulumisia tähän väliin. Tosiaan kitaroita pääsee tekemään kerran viikossa opistolle ja kerran viikossa käyn Merikaarrossa tallilla (en enää kauaa, sillä talo on myity). Onneksi tuola opistolla saa todella hyvin aikaan aina neljässä tunnissa.

Ekaks kuiteski vähäsen viime torstain tapahtumista kotitallilla...

Sain siis höylättyä viime kerralla opistolla otelauta-aihion ja kotona rupesin sitten tekemään nauhauria, kotona siksi, koska tämän työn pystyy tekemään ilman isoja koneita ja tämä vie paljon aikaa. Kuvassa siis tuo sahausboxi. Tuossa pohjalla on stewmacilta tilattu skaalasapluuna, jossa on pieniä lovia. Loveen istuva naula on asetettu sahausboxiin ja tämän avulla saadaan aina otelautaa siirrettyä oikeeseen paikkaan.

Tässä ruusupuuaihio on teipattuna kakspuolisella sapluunan päälle, vasemmat reunat tiukasti samansuuntaisiksi kohdistettuna.

Stewmacilta ämeriikasta tilatussa nauhasahassa on läpinäkyvä pleksistä tehty syvyysrajoitin, jota voi siis säätää. (kannattaa muuten käydä kattomassa http://www.stewmac.com/ Jos tulee mikä tahansa probleema soitinrakennuksessa, tuolla firmalla on siihen erikoistyökalu  hih..) Olen tehnyt sahausboxiin huipputekniset lovet, joihin saha syvyysrajoittimineen juuri mahuu. Ja nauhauraa syntyy...

Kuten otsikko lupaili sutta, nyt päästään siihen... Teippasin tosiaan typeryyksissäni otelaudan koko pituudeltaa sapluunaan kiinni... EI NÄIN. Vielä kun tähän lisäsin liian syväksi tehdyt urat, katastrofi oli valmis. Tässä kuvassa on otelauta revittynä irti... otelautaa joutu repimään niin paljon, että se on tässä jo aivan löysä ja vääntynyt...

Kun sitä hetken kädessä ihmettelin, enkä siis paljoa edes vääntäny, tultiin tähän tilaukseen. Samalta istumalta uus aihiopuu tilaukseen korpi-instrumentsista ja kattellaan viikonpäästä uusiksi. Kantapään kautta oppii hyvin, toki se on kaikista kallein oppimuoto. Ei noita rahteineen 25 euroa maksavia aihioita viittis niin montaa yhteen kitaraan käyttää.

Okei... Vähä iloisempiin asioihin. Laitetaanpa taas yks uus Lespa aluille. Eka vähä mahonkia höyläten  50 milliin.

Sit vähäsen sitebondia liimapinnoille ja puristuksiin.

Päätin laittaa sapluunat uusiks. Ei tästä enempää.

Leikatessa bodyä noin pari milliä liian ruuseksi (loppu jyrsitään sapluunan avulla) kannattaa käyttää apuleikkauksia jyrkissä paikoissa.

Sapluuna on tässä ruuvattuna bodyyn. Ruuvi reijät ovat mikkien kolojen kohdassa. Samoja ruuvinpaikkoja tulen hyödyntämään myös eräässä toisessa sapluunassa.

Tässä olen jyrsinyt lukkopesäjyrsimellä ohjainlaakeri sapluunaa vasten niin alas kuin sillä pääsee (en jyrsi loppuja siten, että ottaisin sapluunan pois ja käyttäisin ohjauspintana jo jyrsittyä pintaa, koska se voisi polttaa mustia jälkiä työnjälkeen). Lopun jyrsin vastapuolelta kopiojyrsimellä.

Viimeistely nauhahiomakoneella. Ihan must have- kone.

Bodyn reunat valmiina. Body on tässä 46mm  paksu, siinä on varaa noin milli hionnalle, jos jotain menee vikaan.

Okei. Sitten kannen tekoon. Siinä on ihan persoonallisen näköstä jalava lankkua.

Kuvio on ihan komeata.

Liimapintaa.....

Kansi liimaukseen (liimaukset itseasiassa tein jo viikkoa ennemmin)

Kansi tahallaan liian isoksi leikattuna.  Siinä on aika persoonallisen näkönen kuvio ja vähä epäsymmetristä väriä, saas nähä mitä tulee. Bursti siihen ainaki tulee sivuille.

Jyrsittyäni mikkivalitsimen johtojen uran, liimasin kannen paikoilleen. Tätä bodyä siis en keventänyt. Kannattaa pyyhkiä ylimääränen liima puristuksen jälkeen, jotta enempää kylkien hiomista ei enää tulis. Säilyy kitaran muotoki oikeana.

Joo sitten tähän ekaan Lespauliin. Viime torstaina aloin tekemään mustaa Burstia siihen. Ensiksi teippailin kaiken muun, paitsi kannen.

Tadaa... Bursti.

 Vähä lisää kirsikkaa seetriosiin...

 Ja lakkaa koko skitaralle.

Kattellaanko viikonpäästä? MOi!!111